Tämä asia taas alkoi niin ärsyttää eilen, joten pakko tulla nyt purkamaan. Joten varoitan jo nyt näin alkuun: vakavaa tekstiä tulossa.
Moni meistä"japani ihmisistä" on varmasti huomannut kuinka muut ihmiset leimaavat meitä "oudoiksi" tämän harrastuksen takia. Itseäni on jopa harrastukseni takia haukuttu homoksi. Mitä tämä nyt taas on? Eihän harrastus voi vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen? Mutta en puhu nyt homoudesta, vaan siitä kuinka ihmiset eivät hyväksy tätä harrastusta.
Itse olen kohdannut moniakin ongelmia harrastukseni ja musiikkimakuni takia. Ihmiset katsovat kieroon, eivät ota eriparisukkiin ja hörhelöihin sonnustautunatta tyttöä tosissaan. Olen menettänyt useamman hyvän ystävän vain sen takia, että he pitävät minua "japaniomistautuneena". Sukulaiset ovat suoraan sanoneet kuinka värjätyt hiukseni ja rock-henkiset vaatteeni ovat kamalat ja kuinka minusta on muka tullut "huonompi ihminen" harrastukseni takia.
En kuitenkaan usko, että tämä harrastus niinkään olisi vaikuttanut siihen kuka MINÄ olen tai millainen ihminen olen. En nyt väitä, että olisin samanlainen kuin silloin reilu viisi vuotta sitten, kun en vielä tiennyt animesta, mangasta tai j-rockista mitään. MUTTA väitän, että tämä harrastus ei tee minusta huonompaa ihmistä tai sen enempää homoakaan (en nyt siis väitä ettenkö olisi siihen suuntaan oikeastikkin suuntautunut, mutta ei harrastus tee minusta sellaista). Eniten minua tässä vain ottaa päähän se, kuinka ihmiset leimaavat sinut ouduksi vain koska luet mangaa, katsot koneelta animea ja kuuntelet japanilaista musiikkia. Saavathan lökäpöksy hiphopparitkin olla ihan rauhassa sellaisia kuin ovat ja he saavat kuunnella sitä rap musaansa, eikä kukaan tule sanomaan heille kuinka he ovat outoja tai heidän pitäisi lopettaa ja alkaa pukeutua kunnolla.
Kertooko youtube suosikkisi, että olet "japaniomistautunut" jos ensimmäiset 30 kappaletta ovat japanilaisia? Kertooko se muka siitä, ettet hyväksyisi mitään muuta musiikkia? Tekeekö se sinusta huonon ihmisen? Kertooko se siitä, ettet hyväksy maailmassasi mitään muuta kuin japanin? Minusta ei. Minä en ole "japaniomistautunut", jos tuben suosikkini ovat täynnä japanilaista musiikkia. Minä olen suomalainen tyttö Kouvolasta, enkä mitään muuta.
Kotonani, saan päivittäin kuulla vanhemmalta veljeltäni siitä, kuinka olen homo, koska kuuntelen japanilaista musiikkia ja täytän huoneeni seiniä naisten näköisillä miesten kuvilla. Tätä en tietenkään edes ota tosissani, koska hän on veljeni ja veljillä on tunnetusti pakkomielle alistaa pikkusisaria, MUTTA kun kuulen tätä myös hänen ystäviensä ja muiden ihmisten suusta, sitä minä en enää jaksa niellä. Asia on sama kuin menisin nyt itse haukkumaan hevarit homoiksi ja päättäisin katsoa heitä aina alas. Minä en enää pureskele näitä halventavia katseita tai sitä, että minua haukutaan vain sen takia, että satun olemaan kiinnostunut Japanista. Tältä tytöltä tulee takaisin, voin saarnata teille tästä aiheesta tuntikausia, jos ette ymmärrä pointtiani.
Asia on häirinnyt minua jo useamman vuoden, joten vuodatus olikin jo aiheellinen. ELÄMÄ TAKAISIN ERNUILLE!!! Kiitos ja näkemiin.
Törmään tähän muuten valitettavan usein itsekin. Mua on kiusattu pieni ikäni muittenki asioitten takia, ja se on vaan pahetunu sitä myötä kun oon alkanu kuunnella japanilaista musiikkia. Tiettyjen ihmisten kohdalla en nykyään enää edes mainitse näistä bändeistä vaan puhun turvallisista kotimaisista suosikeistani ._.''
VastaaPoistaYleisesti myös toi homottelu. Isoveljeni nyt homottelee pelkästään artisteja ja sille pistän kovaa kampoihin. Sitten taas koulussa ja kaupungilla saa niitä halveksuvia katseita ja homotteluja joko:
a) musiikin takia
b) sen takia että halailen paljon erään kaverini kanssa
Jälkimmäisestä oli viime keväänä isompi juttu, kun alettiin sitä "vitun lepakkoa" huudella koululla ja kylillä perään.
Lisäksi ihmsiet tekee hirveästi olettamuksia ulkonäön perusteella, tästä esimerkkinä terapeutti jonka luona käyn. Oletti heti, että minulla on ongelmia koulunkäynnissä ja huono menestys kun satuin siihen aikaan omistamaan siniset hiukset ja omistin/omistan venytyksen toisessa korvassani + vahvan meikin (silloin kun panostan).
Joten oikeasti, mikä vikana? Eihän sen kenenkään muun asia pitäisi olla, herrajumala. Kamala romaanikommentti, mutta oikeasti, tunnen tuskasi. Aamen.
Tääkin on asia jota sinä itse et voi ymmärtää ennen kuin kasvat ns. japanivillityksestäsi ylitse ja ymmärrät ton olevan pelkkää ns. teini-iän huumaa.
VastaaPoistaUskotko todellaki näyttäväs ja tykkääväs tollasista asioista kolmenkymmenen vuoden iässä? Tuskin.
Halveksuvat katseet ja ns. homottelu saattaa myös johtua siitä ettet vaakuta ns. katu-uskottavuudellasi tai asetat itsesi häpeälliseksi liiallisen yrittämisen ja onnistumisen halun kautta. (Minkä en väitä olevan väärin, mutta kovin paljon myötähäpeän tuskia ja halveksuntaa herättävää)
Turhaan japanikiihkoilijat valitatte paskasta elämästänne ja siitä kuinka vanhemmat ja sukulaiset syrjii ja kavereina on kaksi lukiolaishikkeä.
Toki ihminen saa olla omalla tasollaan persoonallinen ja se saa myös näkyä, mutta kun ottaa huomioon tuon erityisesti japani-intoilijoiden keskuudessa hyvin yleisen muiden ihmisten/ julkisuuden henkilöiden pakkomielteisen kopioimisen erittäin epäonnistuneilla tuloksilla niin en kyllä ihmettele yhtään miksei teitä katsota hyvällä.
Nimimerkillä kokemusta löytyy takaan, että tulevaisuudessa tuut häpeämään ja katumaan tota aika paljolti ennenku opit unohtamaan sen ja enään vaan nauramaan asialle todeten sen olevan vain teini-iän villityksiä.
Nytte ajattelet aivan varmasti et ''vittu toi nainen on niin väärässä plaaplaa olet ahdasmielinen, et hyväksy erillaisuutta, vihaat minua, koska pidän japanista'' Joo ei, mutta oon kohdannu niin paljon sunlaisia tyyppejä, jotka vaan etsii omaa minäänsä ja ootte kaikki niin persoonattomia ja samanlaisia, että mä ihan vain teidän puolesta toivon, että löytäisitte sen oman ittenne.
Eikö toi japani-ihkutus ole jo sunkin kohdalta nähty ja kokeiltu? Jos nyt keskittyisit omaan minääsi, etkä yrittäisi kiskoa sitä väkisin jostain japanilaisilta super famouseilta j-rockareilta?
Usko pois mä ajattelen tässä nyt ihan vain sun omaa parastas.
Koita se ymmärtää ja sisäistää, kyllä sä tosta vielä jonakin päivänä kasvat ylitte.
Ihan vain rakkaudella teitä ernuja kohtaan.
Peace ja onnee aikuiseksi kasvamiseen.
p.s. Ei me ns. normaalit haluta kaikki väkisin olla aikuisia, se on se elämän koulu mikä saa meidät tajuamaan asiat eritavalla. Enkä edes tiedä miks selitän sulle tällasta, koska ihan oikeasti sä tajuat sen vasta joskus ton vaiheen yli kasvettuas. :)onnea silti elämän varrelle.
@natalie
VastaaPoistaEn aijo pitää nyt mitään puolustuspuheita, vaan ajattelin vain sanoa, että jos väitätte tämän harrastuksen olevan joku teinihuuma, niin miksette sitten voi antaa meidän olla tässä "teinuhuumassamme" ihan rauhassa.
Ja pakko näin sanoa, että itse olen harrastanut tätä sen reilun viisi vuotta ja vielä on paljon elämää jäljellä. En usko, että tämä katoaa elämästäni koskaan kokonaan, innostus saattaa laantua jne. jne. Mutta tiedätkös, tiedän monia ihmisiä, jotka ovat harrastaneet japania jo kymmeniäkin vuosia ja he ovat ihan kunnollisissa töissä käyviä aikuisia joille tämä on se rakas harrastus. Minä olen sanottavani sanonut. En aijo nostaa tästä isompaa haloota, vaikka jotkut niin varmasti olettivat. Minä pidän omat ajatukseni ja harrastukseni. Toivonmukaan myös ne ihmiset, jotka eivät pidä tätä "aitona asiana" pitävät myös omat mielipiteensä ihan itsellään.
Tämän kommentin pointtihan oli siis että me ernut emme aina ole niin lapsia ja teinejä kuin te kuvittelette.
Kiitos, anteeksi ja näkemiin.
Siis rehellisesti sanottuna mä en olisi edes ikinä kommentoinu sulle tota paskaa ellen nimenomaan olisi saanu mm. tän sun blogisi ja ulkonäkösi perusteella semmosen kuvan, että olet oikeasti ihan lapsi. Et sä ny hirveesti oo voinu mitään henkisesti itteäs kasvattavaa kokenu ton viiden vuoden huumas aikana kun ihan selkeästi olet se samanlainen lapsonen mikä silloin viisi vuotta sitten on bongannut tän japanihehkutuksen ilot. Ja jos sun mielestä toisten ihmisten kopioiminen on ''aitoa asiaa'' niin selvä mä ymmärrän täysin miksi toi lapsihenkinen elämäntyyli on sulle justiinsa osuva. Vakuutat sitte vasta mut tolla sun ''en ole niin lapsi, kuin luulet'' -asenteella kun lakkaat ton äitin helmoissa elämisen ja ''kyllä äiteilyn'', osa kasvamista on ottaa sitä vastuuta ihan vaikka väkisin ja vähän uhmata rajojansa. Sä vaan nyt oot keksiny hoitaa sen tolla ''ernuilullas'', eikä se todellakaan saa mua ajattelemaan, että olisit jollain tasolla kypsä..? Oon edelleenkin vakasti sitä mieltä että sun olis aika ettiä se oma ittes sieltä sun mieles syvyyksistä. Mut toisaalta ei kai tää maailma ois mitään ellei teitä elämänkouluja missanneitakin tallaajia olisi, joten keep going. Mut vannotan silti, että joskus toi japani-ihkutus katoaa sun elämästäs totaalisesti ja saat sen kasvatettuu korkeintaan sen kulttuurin arvostukseksi. Ei kannata olla niin varma tulevaisuudestaa ku se voi muuttuu ihan hetkessä. Kiitos, et saa anteeksi ja hyvästi :)
PoistaNäin lyhyesti: Et tunne mua, joten et tiedä mitä oon kokenu viidessä vuodessa, ja sori nyt vaan mut mun elämä ei ole niin täydellistä "kyllä äiti" keskeistä kuin ilmeisesti kuvittelet. Pahoittelut jos en täytä sun "ihmisen kriteerejä" mut mie en aijo muuttua vain teidän "normaalien ihmisten" mielipiteiden takia. Ja jos oon kerta niin ärsyttävä ihmisten kopioija äidin helmoissa istuva lapsi niin onko pakko lukea miun blogia jos se on niin vastenielistä. Minä olen puhunut ja toivottavasti tajua, että en halua puhua kanssasi paskaa tästä asiasta. Jokainen harrastakoon mitä haluaa, minulla se on tällä hetkellä tätä.
Poista