Mitä tekisin elämälläni ilman sinua? Olet ainut, joka kuulee avunhuutoni. Ainut, joka välittää siitä. Ainut, joka odottaa minua aamuisin saapuvaksi. Tervehdit ja hymyilet. Kysyt, mitä minulle kuuluu.
Sinä, joka vedit minut takaisin elämään. Sinä, joka tuot hymyn huulilleni. Sinä olet se, joka pelasti minut pimeydeltä.
Jos sinä et olisi siinä, en olisi minäkään. En olisi enää täällä, olisin jo kadonnut. Unohtunut, hukkunut pimeään mereen.
Ei kukaan muistaisi, että joskus minäkin hymyilin, puhuin tunteistani, kerroin itsestäni. Kukaan ei huomaisi, etten enää ollut jonon perällä, etten ollut enää ryhmän reunalla.
Haluan sanoa kiitos. Kiitos siitä, että saavuit elämääni. Kiitos siitä, että välität. Kiitos siitä, että saat minut nauramaan jälleen. Minä todella tarkoitan tätä. En halua olla enää yksin.
Ja nyt, kun minulla on kaikki hyvin, lupaan auttaa sinua, kun sinun on paha olla. Kun et enää usko parempaan huomiseen. Kun et enää usko, että taivas kirkastuu ylläsi. Kun et enää jaksa kävellä, minä tulen ja kannan sinua. Vedän sinut takaisin pimeydestä, niin kuin sinä teit minulle. Saan sinut jälleen nauramaan.
Me tarvitsemme toisiamme…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti